Vanhojen syysleimukantojen kartoitusta Kupittaan Siirtolapuutarhassa kesällä 2016

Osana kansallista geenivaraohjelmaa on Turussa Kupittaan siirtolapuutarhassa kesällä 2016 kartoitettu vanhoja syysleimukantoja. Kupittaan siirtolapuutarha on Turun siirtolapuutarhoista vanhin.

Sarlakan punainen

Kupittaan Siirtolapuutarha

Suomessa on järjestäytynyttä siirtolapuutarhatoimintaa harrastettu jo 100 vuotta. Toiminta sai alkunsa Tampereelta, mistä se nopeasti levisi ympäri Suomea. Siirtolapuutarhaliitto, yhdistysten keskusjärjestö, perustettiin 1930. Turkuun siirtolapuutarha aate rantautui samoihin aikoihin ja Kupittaan siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1935.

Kupittaan siirtolapuutarha sijaitsee Turun kaupungin vuokramaalla, Kupittaan puiston kupeessa, keskustan tuntumassa. Puutarha on aikojen saatossa muuttunut merkittävästä lisäravinnon tuottajasta virkistäytymispaikaksi. Nyt Kupittaan siirtolapuutarhassa toteutuu haave mökistä keskellä kaupunkia, vain järvi puuttuu.

Alkuaikojen yhdistyksen toimintakertomukset keskittyvät maanparannukseen, siementen ja taimien yhteistilauksiin sekä yhteisruiskutuksiin. Yhteisöllisyys korostui sota-aikoina, rintamalla olevien palstat hoidettiin talkoilla. Ruokapula ja säännöstely näkyvät myös yhdistyksen toiminnassa. Varastelu ei ollut vierasta ja siihen vastattiin ympärivuorokautisella vartioinnilla. Jokaisella palstalaisella oli vartiovuorot ja mikäli vuoronsa jätti hoitamatta, sai 500 markan sanktion. Kaupungin kanssa väännettiin kättä vuokrista ja anottiin hupilupia. Naisjaosto hoiti talkoolaisten muonituksen ja halpa makkara oli kovin suosittua käyttää. Naisjaosto vastasi myös mm. yhdistyksen mehumaijasta.

Ruiskutukset, aitojen korkeus ja halpa makkara jatkoivat voittokulkuaan vielä sotavuosien jälkeenkin. Elintason kasvu näkyy kuitenkin toimintakertomuksista. Sävy muuttui kevyemmäksi, halpa makkara vaihtui nakkeihin, suunniteltiin kerhotaloa ja alettiin viettää käytäväjuhlia.

Siirtolapuutarhan historiaan mahtuu aktiivisempia ja vähemmän aktiivisempia ajanjaksoja. Palstojen käyttöaste on vaihdellut.

Syreenifloksi

Nyt, Kupittaan siirtolapuutarhassa eletään kriittisiä aikoja. Vuokrasopimus on katkolla ja Turku havittelee maapohjaa tuottavampaan käyttöön. Puhutaan puutarhan siirtämisestä. Se, pystytäänkö puutarhaa siirtämään, onkin toinen juttu. 80 vuotta puutarhan rakentamista, sisältää valtavan määrän kasveja, joiden kartoitusta ollaan vasta aloitettu, kartoitusta johon myös syysleimut kuuluvat. Alueella on paljon kasveja puutarhan alkuajoilta, mm. osa omenapuista. On iso riski, että mikäli puutarha hävitetään, hävitetään samalla jotain mitä ei löydy enää puutarhakaupasta.

Vaalean lila

Syysleimut

Leimukukat ovat lähtöisin Pohjois-Amerikasta, mistä ne ovat Eurooppaan rantautuneet 1700-luvulla. Suomeen leimujen oletetaan saapuneen 1700-luvun lopulla. Vanhimmiksi kannoiksi arvellaan syreenifloksit, jotka ovat nyttemmin harvinaistuneet. Varsinkin syysleimut on koettu suosittuina puutarhakukkina, niiden pitkälle syksyyn jatkuvan näyttävän kukinnan vuoksi. 

Kupittaan siirtolapuutarhan, ollessaan vanha puutarha, olettaisi olevan oiva paikka löytää vanhoja syysleimukantoja. Ja toki niitä löytyy. Tosin vuokrapalstat eivät varsinaisesti kannusta suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen puutarhanhoitoon, jota vanhojen kantojen säilyttäminen vaatisi. Syysleimu kasvina ei selviä pitkään ilman hoitoa, vaan häviää muutamassa vuodessa. Suvullisen lisääntymisen salliminen taas lisää risteymiä alkuperäisen kannan kustannuksella. Vuokralaisten, välillä, tiheäkin vaihtuminen ei helpota asiaa. Harvalla palstalaisella on tietoa vanhoista kannoista tai niiden merkityksestä. On vaikea suojella, jos ei tiedä mitä pitäisi suojella, miksi ja miten.

Kartoituksessa suurimmaksi ongelmaksi osoittautui luotettavan tiedon saaminen. Kupittaalta pyrittiin löytämään syysleimukantoja puutarhan alkuajoilta, mutta valtaosa palstoista on vaihtanut haltiaansa sittemmin jo useasti. Muistitietoa ei ole. Syysleimut ovat pitkään olleet suosittuja puutarhakasveja, uudempia lajeja on paljon ja helposti saatavilla, joten uusien ja vanhojen kantojen erottaminen on vaikeaa.

Kupittaan vanha valkoinen

Parhaaksi lähteeksi osoittautui Pasi Hurtén. Hän on ollut Kupittaalla palstalaisena 1990 luvulta 2000 luvun alkupuolella. Hurtén on perinnekasviharrastajana aikanaan kartoittanut Kupittaan vanhoja syysleimulajeja ja siirtyessään Paraisille vienyt niitä säilytettäväksi mukanaan.

Pohjautuen Pasi Hurténin aineistoon löytyi Kupittaalta useampaa vanhaa kantaa. Tosin tulokset olivat hieman yllättäviä. Sarlakan punainen syysleimu, joka on alueella esiintynyt varsin yleisesti, on taantunut lähes olemattomiin. Kupittaan vanhaa valkoista löytyi vielä jonkin verran ja kukinnoltaan kulmikkaampaa vanhaa valkoista hieman runsaammin. Iloinen yllätys oli vaalean lila lajike, jota Kupittaalla esiintyi runsaasti. Vanha valkoinen ja Vaalen lila lajike selvästi hyötyivät muutamasta leimuharrastaja palstalaisesta, jotka ovat jakaneet alkuja muille palstalaisille. Palstoilla, jotka ovat jääneet heikommalle hoidolle, ei joko löydy syysleimuja tai ne ovat varsin heikkokuntoisia. Syreenifloksia löytyi vain yhdeltä palstalta. Yleisimpänä leimuna Kupittaalta esiintyy rosan väristä leimua, mikä on vanhahko, muttei kuitenkaan maatiaiskasvi.

Vanha valkoinen

Ja sitten..

Kesällä 2016 siirtolapuutarha on ennen kaikkea virkistysalue. Palstalaisista valtaosa on jo eläkkeellä ja palstoilla vietetään paljon aikaa. Puutarhaan tullaan, puutarhanhoidon lisäksi, tapaamaan ystäviä ja nauttimaan kesästä. Puutarhan kohtalo on kuitenkin kaikkien huulilla, moni ei ole valmis aloittamaan alusta, kaikki eivät siihen edes kykene. Huoli on kova.

On tärkeää, on puutarhan kohtalo mikä vaan, että kasvit kartoitetaan. Se, onko siirtolapuutarha oikea säilytyspaikka vanhoille lajeille, onkin toinen juttu.  Ainoa se ei ainakaan saisi olla. Palstan hoidosta vastaa palstalainen omien mieltymystensä ja rahkeidensa mukaan, mikä lienee siirtolapuutarhan idea.

Rosa