Luonnossa retkeilyä DNA:n toivossa

Luonnossa retkeilyä DNA:n toivossa

Yhtenä Geneettinen monimuotoisuus-moduulin tehtävänantona oli yhteistyöprojekti Luken kanssa, jonka tarkoituksena oli kerätä lehti- ja pähkinänäytteitä luonnonvaraisista ja/tai vanhoissa puutarhoissa kasvavista Euroopanpähkinäpuupensaista geenivaratutkimusta varten.

Asun itse Kangasalla ja työpaikallani, Suomatkan tilalla on esiintymä pensaista, joten tästä sainkin kipinän osallistua tehtävän tekoon. Kohteita tarvittiin kuitenkin kolme, joten toiset kaksi löytyvät myös kätevästi Lasse Kososen vinkkaamina Kangasalta Pähkinäkallion luonnonsuojelualue ja Nokialta Hakavuoren luontopolku, jonka päässä on suojeltu pähkinälehto.

Kohteista tuli käydä keräämässä kesä-heinäkuun aikana lehtinäytteet ja myöhemmin syksyllä pähkinöitä.

Lehdet tuli kerätä pieniin minigrip-pusseihin (jokaiselle lehdelle omansa), siten että se käärittiin kostean talouspaperin sisään ja laitettiin talteen viileään kylmäkassiin ja ennen postitusta vielä jääkaappiin, jotta ne säilyisivät mahdollisimman tuoreina Lukelle asti. Pensaat tuli valita sen mukaan, että niissä näkyisi jo pähkinöiden alkuja ja että ne eivät olisi aivan vieretysten. Aivan kirjaimellisesti en valitettavasti tätä ohjeistusta pystynyt noudattamaan, sillä pensasesiintymät kohteissa eivät olleet kovinkaan suuria ja alueilta piti saada 20 eri pensaan lehti-/pähkinänäytteet.

Välineistöä lehtien keruuseen; talouspaperia, suihkepullo, nimilaput, kylmälaukku...

Pensaisiin laitettiin myös merkinnät, johon kirjattiin kohteen nimi ja Luke, pensaan numero (1-20), sekä keruun päivämäärä. Näin pensaat olisi jatkossakin pähkinöitä hakiessa helpompi tunnistaa. Pensaiden tarkka sijainti (GPS) laitettiin myös ylös.

Kohteiden pensaat olivat selvästi eri kuntoisia. Suomatkan pensaat vaikuttivat kaikista elinvoimasimmilta ja muistuttivatkin pensaita (reheviä ja paljon oksia joka suuntaan), kun taas Hakavuoren pensaat olivat kasvaneet hyvin korkeiksi ja puumaisiksi (mikä omalta osaltaan vaikeutti lehtinäytteiden keräämistä). Pähkinäkallion pensaat taasen kasvoivat metsässä muiden puiden varjostamina, joten ne vaikuttivat jopa "kitukasvuisilta" Suomatkan ja Hakavuoren pensaisiin verrattuna.

Suomatkan tila

Hakavuoren pähkinälehto

Pähkinäkallio

Jää siis nähtäväksi millaisen pähkinäsadon näistä kohteista saa kerätyksi!

Ainakin kokemuksena tämän tehtävän toteuttaminen kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoinen ja mahtavan kaunista luontoa on saanut samalla ihastella. Jokaisessa kohteessa vierähti noin parisen tuntia, kun kirjasi ylös pensaan sijainnin, kiinnitti merkkilaput ja pakkasi lehdet huolella mukaan.

(P.S. Pähkinöitä löytyi hyvät määrät Suomatkan ja Hakavuoren lehdoista. Kaupanpäällisiksi Hakavuoresta lähti myös kourallinen hirvikärpäsiä matkaan, kun pieni kaurilauma juoksenteli metsikössä)

Kesälampaiden pitoa jo viisitoista vuotta

Kaikki alkoi vuosi vanhan ränsistyneen tilan hankkimisen jälkeen, kun vanhempani kyllästyivät ainaisiin pihatöihin. Edellisen omistajan aikaan paikat olivat siistejä, nurmikko aina tasaista ja marjapensaat reunustivat pihatietä. Mutta siitä on nyt aikaa jo yli kuusikymmentä vuotta. Viidessäkymmenessä vuodessa hyvin hoidetusta pihasta tuli mäntytaimikko, pensaat villiintyivät ja levisivät, rakennukset rapistuivat ja luonto löysi tiensä sisään.
Ensitöikseen tilan ostamisen jälkeen päärakennuksen edusta siivottiin ja rakennus kunnostettiin. Pihaa raivattiin raivaussahalla ja moottorisahalla. Kannot kaivettiin ylös ja maa jyrsittiin. Tasaiselle maalle kylvettiin nurmea. Seuraavana vuonna hankittiin ensimmäiset lampaat.

Kaksi uuhta ja kolme pässikaritsaa muuttivat meille kesäkuun alussa vuonna 2001. Uuhet vietiin takaisin lampurille, kun karitsat olivat tarpeeksi vanhoja pärjäämään omillaan. Aitojen tekemisessä oli kova työ, mutta se kannatti. Lampaat hoitivat ilmaiseksi päärakennuksen vieressä kasvavaa vielä raivaamatonta pusikkoa ja antoivat paljon kaivattua aikaa tehdä muita töitä. Kolme pientä pässiä olivat helppohoitoisia, ainoastaan vedestä ja kivennäisistä piti huolehtia. Lampuri sanoi, että suojan voi tehdä vaikkei ne sinne mene. Nykyäänhän on eläinten hyvinvoinnin takia säädetty pakollinen suoja tai katos. Syksyn tullen pässit olivat kasvaneet, piha oli siistimpi ja männyt helpompi harventaa. En muista mitä pässeille kävi, varmasti menivät teuraaksi ja syötiin ne pääsiäisenä. Mutta eihän sitä kahdeksan vuotialle sanota, että "sä syöt muuten Päkää."

Seuraavat kymmenen vuotta hankimme lampaat samasta paikasta. Vanhalta emännältä muutaman kilometrin päästä. Ei tietoakaan mistään rokotuksista tai virallisista papereista. Normaaliin auton peräkärryyn viritettiin aitaelementeistä seinät, kärryyn pari paalia ja uuhet pässeineen perään. Ja välillä tyttökin kun autoon ei mahtunut sisälle. Oli varmaan ohiajaville autoilijoille huvittava näky, määkiviä lampaita ja tyttö aidalla kehystetyssä peräkärryssä tien päällä. Aina syksyn tullen pässit teuraaksi ja pakastimeen. Pihaa raivattiin sitä mukaa kun lampaat söivät siistiksi.

Viimeiset viisi vuotta olemme hankkineet pässimme muualta, sillä vanha rouva joutui luopumaan lampaistaan iän alkaessa painaa. Isoisä ilmoittautui viralliseksi lampaankasvattajaksi, nyt lampaista tehdään viralliset paperit, rokotukset ja muut lääkitykset tarkistetaan ennen kärryyn lastaamista. Kuljetuksessakaan ei enää käytetä normaalia peräkärryä, vaan hevoskärry on todettu erittäin toimivaksi. Pihan raivaus lopetettiin muutama vuosi sitten, lampaat ovat tehneet silti hyvää työtä vähentämällä nurmikon leikkuun tarvetta. Seuraava urakka on perinnemaiseman kunnostaminen laitumeksi. Alkuraivaus ja harvennusta on jo tehty, vielä on odotettava, että lampaille myrkylliset kasvit häviävät torjunta-aineiden ansiosta, ennen kuin lampaat voi tulevina kesinä päästää laiduntamaan.


 Tästä kesästä kiittäen, Gusse ja Manu