Sahajärven pähkinöitä etsimässä

Illan kävelyretkeni suuntautui Sahajärvelle Teijon kansallispuistoon pähkinöiden keruuta varten. Ilma oli aurinkoinen ja suhteellisen lämmin, mitä mainioin ilma ulkoilulle.

Ensimmäinen tehtäväni kohteelle päästyäni oli löytää piirtämäni kartan, kameran sekä muistini avulla aikaisemmin merkkaamani pähkinäpensaat lukuisten muiden joukosta.  Keräily oli hyvä aloittaa ensimmäisestä kohdalle sattuneesta puusta.

Merkatuista pensaista sekä pensaiden alta kerättiin kaikki pähkinät, jotka olivat ehjiä ja laitettiin pussiin numeroidun lapun kanssa. Lisäksi kirjattiin ylös, jos oli jotain lisätietoa pensaasta. Numeroiden avulla Luken tutkijat pysyvät perillä mistä pensaasta kunkin kohteen pähkinät ovat kotoisin.

Matkan varrella useampi pensas oli hukassa, mutta onneksi hieman niitä etsittyäni löysin kohteestani kaikki pähkinäpensaat ja sain kerättyä näytteet pienistä haasteista huolimatta.

Hieman heikko tulos tuli pähkinöiden määrässä, sillä 18 pensaasta pähkinöitä löytyi yhdestä 24 kappaleeseen ja kahdesta pensaasta ei löytynyt ollenkaan ehjää pähkinää. Kohteen 20 pensaasta löytyi kaiken kaikkiaan 98 pähkinää.

Pienet pähkinänsyöjät kuten oravat olivat ehtineet käydä paikalla ensin ja jättäneet jälkeensä ison kasan pähkinän kuoria sekä pähkinää ympäröivät lehdet. Yksi orava uskaltautui jopa tulemaan huolestuneena katsomaan viereeni puuhiani. Suurin osa näytteeksi menevistä pähkinöistä löytyikin maasta. Ei syytetä eläimiä sentään aivan kaikesta, sillä osa maahan pudonneista pähkinöistä johtui viimeaikaisista kovista tuulista sekä vesisateista. 

Illan hämärtyessä tehtävä vaikeutui entisestään, mutta maisemat olivat kauniit. Autolle päästyä oli jo hyvin hämärää. Parkkipaikalla oleva vanha voimalaitos oli hienosti valaistu ja siitä oli vielä viimeiseksi saatava muutama kuva.

Suomenhevonen Onnen Veikko

Suomenhevonen

Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu, joka on saanut alkunsa pohjoiseurooppalaisista maatiaiskannoista. Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Tänä päivänä suomenhevosia on Suomen hevoskannasta noin kolmannes, noin 20 000 yksilöä. Varsoja syntyy vuosittain noin 1300.

Suomenhevonen on käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen yleishevonen. Se on keskikokoinen, hyväryhtinen ja melko vankka. Ilme on rehellinen. Suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, pyrkivä, nöyrä ja tosissaan yrittävä.

Suomenhevosta jalostetaan neljälle eri jalostussuunnalle. Se on vauhdikas ravuri, ryhdikäs ratsu, voimakas työhevonen ja hurmaava ponikokoinen pienhevonen. (Suomenhevosliitto ry)

Onnen Veikko

Onnen Veikko syntyi 23.5.2011 Valkeakoskella. Veikon isä on Sylver ja emä Onnen Rihanna . Tässä yhteydessä mainittakoon, että Veikon isän isä on ravimaailman legenda, kaikkien aikojen suomenhevoseksikin tituleerattu, viisinkertainen ravikuningas Viesker.

Onnen Veikon omistaa Tuomas Jakomäki, jolla on ollut suomenhevosia vuodesta 2003 lähtien. Tuomas pitää pientä vuokratallia, jossa Veikon lisäksi asustelee viisi vuokralaista, joista yksi on suomenhevonen. Tuomaksen avovaimolla on tilalla lisäksi kaksi miniponia.

Väriltään Veikko on vaaleanrautias, hyvinkin perinteisen suomenhevosen näköinen ja oloinen, ryhdikäs rotunsa edustaja. Veikko ruunattiin vuoden 2015 lopulla.  ”Ajatuksena oli alun perin, että Veikko tekisi jossain vaiheessa jälkeläisiä, mutta ruunaukseen kuitenkin päädyttiin yleisen tallirauhan ja helpomman käsiteltävyyden vuoksi. Monet suhtatuvat varauksellisesti oreihin niiden sukuviettien vuoksi” Tuomas kertoo.

Veikko asustelee ympäri vuoden pihatossa. Aiemmat 2 vuotta yksinään, mutta nyt ruunauksen jälkeen on saanut kaverin jonka kanssa kesä oltu samalla laitumella. Hevoset tulevat hyvin toimeen keskenään, ja niinpä Veikko saa kaverin pihattoon ensi talveksi.

Kesän 2012 Veikko vietti Särkisaaren orilaitumella Hauholla. Siellä kymmenkunta 1-2 vuotiasta oria uitettiin kapean salmen yli 16 hehtaarin laitumelle, jossa orit viettivät kolme kuukautta. Orilaitumella hevoset etsivät johtajansa ja muodostivat lauman. Hevoset vahvistuivat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja oppivat tavoille.

Kevättalvet 2013 ja 2014 Veikko oli peruskoulutuksessa Jokioisilla Päiväkummun hevostilan oripihatossa, jossa Veikolla oli kavereina muutama muukin suomenhevosori.

                                                      

Hanna ja Onnen Veikko

Onnen Veikon kouluttajana ja ratsastajana toimii nykyisin Ypäjän hevosopistolta vuonna 2003 ratsastuksenohjaajaksi valmistunut Hanna Mikkolainen Valkeakoskelta.

Veikon emä Rihanna oli Hannalla puoliylläpidossa Veikon syntyessä keväällä 2011, mutta Veikon ja Hannan tiet erosivat alkukuukausien jälkeen yhdistyäkseen uudelleen Veikon ollessa 3 vuotias vuonna 2014. Kesästä 2014 Hanna jatkoi Veikon peruskoulutusta yhdessä omistaja Tuomaksen kanssa.

Onnen Veikko aloittaa kilpailu-uran

Hannan ikävä kilpailuihin herätti ajatuksen lähteä Veikon kanssa yrittämään kilpailuihin. Veikko vaikutti Hannan mukaan hevoselta jossa saattaisi olla potentiaalia, ja ruunaus vuoden 2015 lopulla helpotti päätöstä lähteä kisoihin. 

”Vaikka kyllä orimaisen käytöksen huomasi vielä ensimmäisissä kisoissa hirnumisesta ja yleisestä sähläämisestä” Hanna kertoo ja jatkaa ” Normaalisti hevosia aletaan kilpailuttaa jo nelivuotiaina, joten Veikko on vuoden jäljessä tavoitteellisesti kilpailutettavia ikätovereitaan. Myös koulutuksellisesti. Nelivuotiskauden           Veikko sai enemmän tai vähemmän lomailla ja aloitti vakavammat koulutuksen ja valmennuksen ruunauksen jälkeen alkuvuodesta 2016”

Hannan mukaan Veikko on kaikin puolin erittäin järkevä ja yritteliäs hevonen. Se oppii nopeasti, ja antaa aina kaikkensa. Veikko luottaa ratsastajaansa uusissa asioissa, joten on hyvin tärkeää tietää itse mitä tekee.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tulevaisuuden suunnitelmistaan Hanna kertoo, että kilpailutusta jatketaan, mutta Veikon ehdoilla. Päälajia ei ole vielä päätetty, syistä että, koulutuksessa ollaan vuosi jäljessä ja potentiaalia Veikossa tuntuisi olevan niin koulu-, este- kuin jopa kenttäratsastukseenkin. Mikäli kehitys jatkuu yhtä hyvänä, ensi vuonna järjestettävät 6 vuotiaiden suomenhevosten kasvattajakilpailut Ypäjällä lisättäisiin todennäköisesti Veikon kilpailukalenteriin. Unelmatilanteessa Hanna voisi Veikolla osallistua tulevaisuudessa suomenhevosten mestaruuskisoihin.

Lähteet:

Suomenhevosliitto ry

Omistaja Tuomas Jakomäen ja kouluttaja/ratsastaja Hanna Mikkolaisen haastattelut

Perinnemaisemaan kuuluu riukuaita

Riukuaidan ja perinnemaiseman hurmaa

Mustialan Kyttylän nyppylällä 7.6.2016

Riukuaidan rakennus aloitetaan keräämällä innokkaita tekijöitä kasaan, sillä työtä riittää isommallekkin määrälle. Annika antoi meille mahdollisuuden osallistua tähän hienoon perinnemaiseman kunnostustalkoisiin, jossa korjasimme entistä sekä rakensimme uutta riukuaitaa.

Ravinteiden ojanvarsi tango

Ennen työmaalle siirtymistä kokoonnuimme Uuden opiston edessä, josta Annika ja Jouko kokosivat intoa purskuavat opskelijat autoihin. Itsehän tästä olin tyylikkäästi myöhässä, joten ajelin mustan lampaan tyylillä porukan perällä omalla autolla. Pidimme ennen Kyttylän nyppylälle siirtymistä tietoiskun Riuskan ojan veden laadun seurannasta, Ravinneresurssi hankkeesta ja olkisuodatin kokeesta.

Emmi- tietojärjstelmään tiedot lähettävä laite sekä akku.

Mittarit vedessä

Aijemmassa kokeilussa ollut 1000L kontin kehikko,joka oli päällystetty kanaverkolla.

Mustialan Riuskanojan veden laatua seurantaan reaali ajassa Ravinneresurssi hankkeen puitteissa. Ojalla on kaksi jatkuvatoimista optista mittaria, jotka lähettivät tiedon Emmi-järjestelmää.
Olkipaalikokeissa veden virtaus vaihteli useista sadoista litroista sekunnissa muutamaan litraan ja tämä vaikutti eri suodatinratkaisu kokeiluihin.
 

Nykyinen kokeilu: viemäriputket täynnä olkea ja päädyt tukittuna kanaverkolla.

Harmaantunut taidon näyte

Ojan reunalta siirryimme Kyttylännyppylälle, jossa oli aikaisemmin rakennettua riukuaita. Aita oli osalta matkalta kaatuut ja osassa riu´ut oli pudonnut alas. Tässä pääsi kuitenkin näkemään hienon harmautumisen, joka aitaan oli tullut. Hienon näköinen!

Riukuaita 10-tien puolelta.

Tietoisku!
Kyttylännyppylä on perinnebiotooppi alue. Sen hoitoon tehdään suunnitelma. Hoitomenetelmiin kuuluu esimerkiksi puumassan raivaaminen, laidunnus ja niitto. Jos perinnebiotoobilla laiduntaa eläimiä, niille ei saa viedä ulkopuolelta tullutta ruokaa, sillä laidunnuksen tarkoitus on estää perinnebiotoobin rehevöityminen. Perinnebiotooppeja on erilaisia; mm. hakamaat, kedot, niityt. 
Kyttylännyppylä on 15% Kallioketo, 50% Metsälaidun ja 35% Muu niitty (tuore niitty). Mustialassa on myäs toinen perinnebiotooppi alue Vartiovuori, joka taaseen on 20% Karut kalliokedot, 20% Kuiva heinäniitty, 20% umpeen kasvanut niitty (tyyppiä ei voida arvioida) ja 40% laidunnettu metsä.

Hajonnutta ja kaatunutta aitaa, työmaa selkeästi nähtävillä.

Kyttylännyppylän riukuaidan tarkoitus oli olla perinne maisemallinen enemmänkin;aidan sisäpuolella oli erikseen sähkölanka aita eläimille. Tämän laitossa oli tehty kuitenkin virhe; sähkölangan tulisi olla melkein kiinni riukuaidassa, jotta eläimet voisivat laiduntaa ihan aidan vierustaa pitkin. Tällöin kasvillisuus ei valtaa aitaa. Ylemmässä kuvassa näkee sähköaidan sijoituskohdan ns. väärässä paikassa.

Tykötarvikkeiden huumaa

Annika antoi meille etukäteen Moodlessa  tiedotuksen ja työtarvikelistan, joita tarvitsemme riukuaidan rakennuksessa:

Tiistaina 7.6.2016 Kello 9-16 riukuaidan rakentaminen Mustialan Kyttyälännyppylällä (perinnemaisema).
Lähtö Uuden opiston edestä Mustialantie 105. Ilmoita mukaantulosi tällä lomakkeella.
Ota mukaan

• työkäsineitä
• oma puukko (jos on)
• vesuri (jos on)
• oma vesipullo 
• lounaseväät (keittiö ei ole mahdollisesti silloin auki enää)

Jos myöhästyt niin tule suoraan alueeseen. 10-tien vierellä on alue, johon voi laittaa oma auto.  

Itselläni oli oma puukko ja vesuri mukana, jotka ihana mieheni vielä terotti edellisenä iltana, kiitos hänelle! <3 Eväitäkin oli kun pienelle kylälle!

Joukon haalimat vitsas, riuku ja seiväs ainekset.

Jouko oli jo etukäteen etsinyt sopivia työkötarvikkeita riukuaidan tekoon Mustialan metsistä.
Iso osa työmäärää ja varsinkin työskentely aikaa säästyi tällä, kun aikaa oli varattua vain päivä. Vitsakset ja riu´ut olivat tuoreita, tolpiksi tulevat seipäät olivat jo aikasemmin kerättyjä. Kestävimmät tolpat ja riu´ut tulevat talvella kerätyistä.

Kohtuu hyvin säilynyt kohta riukuaidasta.

Tietoisku!
Riukuaidan tekoon sopii parhaiten kuusi, mänty ja haapa. Muut puu lajit esim. koivu lahoaa liian nopeasti. Seipäät eli ns. tolpat tulisi aina tehdä kuusesta tai männystä, jotta aidasta tulisi pitkäikäinen.

Kun työvälineet (puukko ja vesuri) oli jaettu kaikille (Joukolta löytyi puuttuville) ja tykö tarvikkeita oli ihmetelty, tarkastimme yhdessä vanhan riukuaidan kuntoa ja etsimme kohtia mitkä selviävät helpolla korjauksella. Usein korjauskohta oli vitsaksista tehdyt solmut, jotka olivat auenneet ja riu´ut olivat pudonneet.

Tietoisku!
Riukuaidan osat:
Suoraan pystyssä olevat tolpat (2kpl vierekkäin)on Seipäät, joiden välissä tietyssä kulmassa on Riu´ut, jotka tässä aidassa on halkaistut. Riukuja kannattelee Vitsakset. Niillä on solmittu riu´ut seipäisiin.
Poikittain aitaan nähden on Vinotuki, joka tukee aitaa molemmilta puolilta vuoronperään.

Niittyleinikki ja koiranputki.

Joukon lähtiessä hakemaan unohtuneita tulitikkuja, teimme Annikan johdatuksella kierroksen Kyttylännyppylän maisemissa. Tarkoituksena oli jopa löytää liito oravien pesä puu, mutta se jäi arvoituksesi. Saimme kuitenkin hienon kokemuksen kauniissa maasoss, uskomattomien katajien ja mielettömän kokoisn pihlajan katveessa. Oli silmin havaittavaa mitkä hyödyt laidunnus on tuonut maastoon. Mutta huomasi myös sen mikä tarve aidunnuksella alkoi taas olemaan.

Metsäkurjenpolvi

Tietoisku!
Lajien uhanalaisarvioinnin mukaan maamme 2 247 uhanalaisesta eliölajeista 31 prosenttia eli 707 lajia elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla.
Tärkeimmät uhanalaisten lajien perinnebiotoopit ovat kuivat niityt ja kedot. Niillä elää 75 prosenttia perinnebiotooppien uhanalaisista lajeista.
Merkittävin syy uhanalaisuuteen on perinnebiotooppien umpeen kasvaminen hoidon loputtua ja laidunnuksen loputtua.
(www.ymparisto.fi)

Kyttylännyppylän maisemat oli kyllä hienot; varsinkin isot kataja alue oli vaikuttava!



Kyttylännyppylän maisemista palasimme autolla, ja otin kontolleni nuotion sytyttämisen. Nuotiossa poltetaan seipäiden maahan tulevat päät, jotta ne eivät lahoaisi.

Tietoisku!
Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia, joille on vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto. Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt Suomessa jo 1880-luvulta lähtien, mutta väheneminen kiihtyi sotien jälkeen ja on jatkunut nopeana viime vuosikymmeninä.


(www.ymparisto.fi)

Kaunis Kyttylän nyppylä. Huomaa puuston kirjo.

Tietoisku!
Aidat kehittyivät, kun pellot ja niityt ympäröitiin aitauksella, jotta eläimet pysyisivät niiden ulkopuolella eikä sisällä. Jo 1800-luvun jälkipuolella kotieläinten omistajat yritettiin lailla määrätä pitämään eläimensä laidunaitojen sisäpuolella, mutta lopullisesti aitaustapa muuttui vasta 1950-luvulla. Peltojen ja niittyjen aidat tehtiin yleensä puusta, ja siksi puinen, vitsoilla sidottu riukuaita on vanhimpia Suomessa tavattuja aitatyyppejä. (www.puuproffa.fi)

 

Nuorena se ompi vitsakset väännettävä

Jouko esittelee vitsasten tekoa

Vitsasten teossa on oltava helläkätinen ja vältettävä liikaa voimaa, sillä vitsakset katkeavat helposti erityisesti alkumatkassa. Vitsaksen teko aloitetaan ottamalla käteen karsittu näreen latva, johon jätettu latvatupsuksi oksia. Halkaisu aloitetaan latvasta. Tässä kohtaa on hyvä käyttää puukkoa latvan halkaisuun. Puuta halkaistaan puun ominaisen kierteen mukaisesti hellävaraisesti. Tarvittaessa auta puukolla tiukoissa kohdissa esim. oksan kohdilla. Jatka puun halkaisu kunnes vitsas on noin 1,5m pitkä tai puu muuttuu liian jäykäksi.

Tietoisku!

Aitamallit vaihtelivat maakunnittain. Itä-Suomessa tehtiin tiheitä aitoja, joiden tarkoitus oli estää sikoja pääsemästä peltoon sekä jäniksiä syömästä rukiin orasta. 

Yksi perusperiaate on kuitenkin ollut, että mitä lähempänä kylää aita oli, sitä tiheämmäksi ja muutenkin paremmin se oli tehty, sillä kylässä ja sen lähellä karja ja myös siat laidunsivat vapaina. Kivisillä seuduilla pellolta koottiin kiviaitoja. (www.puuproffa.fi)

Näin ne näreet taipui vitsaksiksi!

Tietoisku!
Riukuaita tyyppejä on monia. Tyyppi vaihtelee sitä mukaan mitä ja miten puuta käyttää aidassa. Esim aitaa voidaan tehdä halkaisemalla riu´ut, käyttämällä kuorittua puuta riukuna, kytämällä aitaseipäitä tai laittamalla riu´ut esim poikittain vaakasuuntaan.
Riukuaidan nimitys vaihtelee eri puolille suomea mentäessä. Muun muassa nimiä on puinen viisto-, piste- tai pistoaita eli aidasaita, juoksuaita, panenta-aita, pintaaita, suolsoaita, suoltoaita ja särentäaita. Pääperiaatteet niissä ovat kuitenkin samat. (www.puuproffa.fi)

Kiilakirveellä tahtia

Annika avustaa, jottei puu karkaa työmaalta

Riukujen teossa on todella näppärä työväline kiilakirves! Kiila kirveesessä on kiilamainen pää ja varsi on kaksi osainen: Alaosa (jossa on myös kiilamainen halkaisu pää) on ontto putki , jonka sisällä on kiilakirveen ylä osa, joka on umpinainen rauta.Nämä osat eivät irtoa toisistaan. Alaosassa on pehmustettu paikka, josta pidetään kiinni. Yläosan kahvasta nostetaan putkea ja pudotetaan se alas. Yläosan törmästessä alaosan pohjaan, syntyy voima, joka halkaisee puun. Tämä toistetaan tarvitaan monta kertaa. Itse kokeilin myös polttopuun halkaisuun, ja toimi hyvin siinäkin!

Riukuja tehdessä on tärkeä antaa puun haljeta sille ominaiseen suuntaan, puut kasvavat hieman kiertyen.

 

Seipäiden teroitusta.

Seipäät teroitetaan toisesta päästä. Tällöin
teroitettu pää uppoaa myös paremmin maahan. Kun seipäät on teroitettu ne poltetaan nuotiolla. Itse otin tehtäväkseni vahtia nuotiota ja polttaa seipäiden päät. Polttamiselle pidennetään aidan ikää ja estetään lahoaminen.

Seipäiden polttoa nuotiolla

Vanhaa ja uutta aitaa

Vanhan, mutta suht hyvä kuntoisen riukuaidan korjaus aloitettiin tarkastamalla riukujen ja seipäiden kunto. Jos ne olivat kunnossa, mutta esimerkiksi pudonnut paikaltaan, etsittiin oikea kohta ja teimme uuden kiinnityksen vitsaksilla. Näin aita sai taas ryhdikkään ilmeen!

Vanha aidan pätkä, joka on kunnostettu uusilla seipäillä ja vitsaksilla.

Seipäät laitetaan maahan aavistuksen V- muotoon latvat haralleen toisistaan. Tällöin riu´ut on helppo laittaa väleihin. Välin tiivistäminen yhteen eli "lukitus" tehdään vitsaksella.
Aitaan olisi hyvä tehdä joka toisen seiväsparin kohdalle myös vinotuki, joka antaa aidalle kestävyyttä huomattavsti lisää! Vinotuen puoli aidan molemmn puolin vaihtuu vuoron erään.

Tietoisku!
Vitsaksen sidonnasta muutama kikka vitonen:

• Vitsaksen tulee olla nuorta puuta, jolloin se on myös  notkeampaa
• Parhaita vitsaksia ovat tiheässä kasvaneiden näreiden latvat
•  Muista tehdä vitsaksista riittävän pitkät
• Muista jättää karsiessasi näreitä latvaan riittävästi latva oksia tupsuksi (Helpottaa sidontaa huomattavasti!)
• Vitsas kiedotaan kahden seipään väliin 8:n muotoon
• Kiedo vitsas aina halkaistu puoli seipäitä vasten, eli vitsaksen kuori puoli ulospäin. Tiivista vitsas kirveen hamaralla
• Aidan vinotuet sidotaan myös vitsaksilla
• Vitsakset luo samaan aikaan paikan ja kulman riu´uille sekä sitää niitä pysymään paikallaan liialta nousemiselta

Riukujen laittoon otetaan malliksi kulma, jonka mukaan aitaa aletaan tehdä. Jos haluaa tiheämmän aidan, tehdäänkulma loivemmaksi, esim laittamalla ensimmäisen riu´un toinen pää maahan ja toinen pienehkön kiven päälle. Mitä loivemmassa kulmassa riu´ut on, sitä tiheämpi aidasta tulee, jolloin se pitää sisäpuolellaan esim. lampaat karitsoineen(menevät muuten todella pienistä raoista!) ilman sähkölankaa. Naudat kestää isompi rakoisessa aidassakin, mutta nojaavat aidan rikki helposti, jollei sisäpuolella ole sähkölankaa. Tekemämme aita oli varsin jyrkkä kulmainen ja väljä. Tarvetta yksin omaan eläinen pitämisellä laitumella kun ei ollut. Riukuja kasataan kulmassa sopiva määrä halutun korkeuden saavuttamiseksi.

Kuvassa näkyy hyvin ajatus riukuaidasta maisemallisena aitana ja sähkölanka aidasta esisijaisena eläinten aitana.

Oikein rakennettu, hieno riukuaita, joka sopii perinne maisemaan. Vino tukia olisi voinut olla lisää.

Kokemuksena riukuaidan rakennus oli hyvä! Työmäärä ei yllättänyt, mutta lopputulos, jota omin käsin porukalla teimme, oli sykähdttävä! Tästä syystä mietiskeen kovasti omaan pihaan riukuaidan tekoa myös! 

Toivokaamme pitkää ikää meidän tekemälle riukuaidalle Kyttylännyppylän perinnemaisemassa!

Riukuaita senkus nousi nopiaan ahkerien opiskelijoiden työllä ohjaajiemme Annikan ja Joukon oppeihin turvautuen! Suur kiitos kaikille päivään osallistuneille! Oli mukavaa!

Riukuaidan rakennuksesta löytyy myös lisätietoa esimerkiksi:
Meillä Kotona: rakenna riukuaita 
www.perinteet.fi Riukuaidan tekeminen video 
Puuproffa; Riukuaidan historiaa ja rakenne 

 T: Riukuaita päivästä nauttinut Perinnemeisema tyttö