perjantai 26. elokuuta 2016

Puutarhaterapiaa

Portti salaiseen puutarhaan








Puutarhaterapiaa                  Sari Mantila










Ei ole humpuukia se, että puutarha rauhoittaa ja tuottaa hyvää mieltä. Minulle tuottaa suurta nautintoa pelkästään kauniiden kukkien, erilaisten vihreän sävyjen ja erilaisten muotojen katselu. Voin seisoa olohuoneen  ikkunassa ja tuijotella pihalleni pitkiäkin aikoja ja vain nauttia näkemästäni.
Oman pienen pihani olen muokannut mieleisekseni nollasta.



Kevään kukkaloistoa
Vuoden aikojen vaihtelua on mahtavaa seurata puutarhan kehityksen kautta. Mikä riemu on, kun maasta nousevat ensimmäiset krookukset ja helmililjat. Kevätkaihonkukka peittää sinisenä vielä paljaiden pensaiden alustat. Tulppaanit hehkuvat väriloistossaan pitkälle kesäkuuhun ja alkukesän upeat pensaat, Norjanangervot, loistavat valkoisena.

Puutarhurin into syttyy tässä vaiheessa, ja haluaisi istuttaa lisää ja lisää.. Valitettavasti aita rajoittaa luovuutta.
Kesä vasta alussa

Olen myös ammatiltani puutarhuri. Oman pihan hoitaminen on kuitenkin aivan erilainen kokemus, kuin yleisten puistojen hoitaminen. Pyrin ammattilaisenakin antamaan ihmisille hyviä kokemuksia puistoissa
Lilja tuoksuu
 ja tiedostan vahvasti kauniin ympäristön vaikutuksen mielialaan.
 Olen onnekseni sellaisessa asemassa, että voin melko vapaasti muokata
 maisemaa ja luoda kauniita keitaita yleisön ihailtavaksi.

Pienikin on kaunista

Omassa pihassa tärkeintä on vapaus. Vapaus toteuttaa omaa itseä miellyttäviä valintoja. Jos tykkää keraamisista sammakoista, voi niitä sijoitella ihan mihin haluaa. Tai istuttaa riemunkirjavia kukkia koko pihan täyteen. Tai pitää piha pelkkänä nurmikkona. Avarassa nurmikentässäkin on oma viehätyksensä.
Moni saattaa ajatella, ettei osaa hoitaa puutarhaa ja kokee ahdistusta. Mutta se juuri onkin puutarhanhoidossa parasta - jokainen hoitaa ja rakentaa tyylillään. Ei ole väliä, tunnistaako rikkaruohon tai tiedä jonkin kukan nimeä. Mitä väliä?! Eikä kannata ottaa paineita siitä, että ruoho on leikkaamatta - kasvatetaan niitty!

Puutarhan paras puoli on, että se syntyy joka vuosi uudestaan. Hieman erilaisena ehkä, kuin edellisenä vuotena. Jokainen kevät on uusi alku. Puutarhurikin voi aloittaa alusta. Edelliskesän etanat ja kirvat on unohdettu. Uudet silmut odottavat puhkeamistaan. Ehkä tänä vuonna voisi istuttaa tomaatintaimen? Tai tehdä kokonaan uuden kukkapenkin. Ainakin siirrän tuon tuosta tuonne. Terassinkin voisi uudistaa. Ja maalata aita...





                                  


2 kommenttia:

  1. Ja vaikka istutustyöt yleensä yhdistetään kevääseen, niin syksylläkin voi isuttaa paljon sipulitaimia esimerkiksi tai valkosipulia...näin valmistelee jo tulevaa kasvikautta varten.

    Hyppään tässä sisätilaan ja huonekasveihin, joiden kanssa voi puuhata syksyllä. Vaikka yleensä pelargonia on meillä perinteisesti leikattu tammi-helmikuussa, niin hyvä aika pelargonien leikkaamiseen on itse asiassa syksyllä, kun niitä siirretään taikaisin sisätilaan. Silloin voi leikata niitä alas ja laittaa myös kasvamaan uusia pelargonia, niitä alkuja kun tulee runsaasti kun leikkaa alas kukat. Näin suosittelee myös Veronica Wägner omissa pelargonikirjoissaan. http://www.veronicabok.com/
    Veronican kirjassa Passion för pelargon hän kertoo juuri vanhoista pelargoneista ja naisista niiden takana.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista