torstai 25. elokuuta 2016

Jalostamisen tärkeys

Oliko ihmisen historiassa yhtä hetkeä, jolloin hän tajusi jalostavansa eliöitä? Oliko yhtä hetkeä, jolloin hän tajusi kykenevänsä leikkimään Jumalaa ohjaamalla evoluutiota omilla käsillään? Tuskin. Ihmiselämä on niin lyhyt, että ei hän kykene käsittämään tuhansien, miljoonien ja miljardien vuosien todellista kestoa.

Kuva1 Yksinkertaistettu valaan sukupuu
Kun näkee bulldoggin ja chihuahuan, on vaikea kuvitella niiden olevan ihmisen veistoksia sudesta. Kun näkee valaan, on vaikea kuvitella sen kehittyneen 48 miljoonaa vuotta sitten eläneen pienen peuramaisen maanisäkkään lähisukulaisesta. Kun ajattelee kuolemaa, on vaikea kuvitella olemassaolonsa vain loppuvan, vaikka olemme olleet "kuolleita" jo 14 miljardia vuotta.

Ihminen on jalostanut koiria jo yli 15 tuhatta vuotta ja saanut luotua suuren kirjan rotuja joista huomattavin ominaisuus on läheisyys ihmistä kohtaan, täysin päinvastoin kuin sudilla. Koira on vanhin ihmisen jalostamista eläimistä, ja se onkin kokenut suuria muutoksia. Pitkän jalostamisajan lisäksi lajin lisääntymisnopeus ja elinikä ovat merkittävässä asemassa jalostamisprosessia. Banaanikärpäset ja hiiret ovat optimaalisia eliöitä genetiikan tieteelliseen tutkimukseen niiden pienen eliniän ja nopean lisääntymisen vuoksi, joka nopeuttaa huomattavasti jalostuksen vaikutusten esiintuloa.

Jalostaminen on ollut ihmiselle elintärkeä tekniikka oppia. Kieltämättä omistamme hyvin paljon jos emme kaikkea yhteiskuntamme kehittymistä hankalien ja epäkäytännöllisten eläinten tai kasvien hyödyllisille, satoisille ja rauhallisille kesytetyille vastineille. Voi hyvin väittää, että ihmisen historiassa Euroopan helposti kesytettävät eläinlajit (villisika, lehmä, lammas jne.) yksinomaan johtivat voittamiseen kulttuurillisessa ja teknologisessa kehittymiskisassa. Jos ihminen ei olisi koskaan oppinut jalostamaan muita eliöitä, emme ehkä olisi voineet kasvaa suuriksi yhteiskunniksi joiden massojen eksponentiaalinen kasvu johti saman kokoiseen elintason ja taidon kehittymiseen.
Kuva 2 Yksinkertaistettu koiran sukupuu
Nykyään valintaan perustuva jalostus on vaihtunut tehokkaampaan mutaatiojalostukseen, missä geenipyssyillä voidaan muokata geenejä suoraan ja tehostaa prosessia vielä enemmän. Jatkuvasti kasvavan väestön vuoksi alamme saavuttamaan tilanteen, missä ei ole enää kyse jalostettujen lajien tehokkuudesta vaan käytettävissä olevasta maa-alasta.


Lähteet:

Evolution of cetaceans
https://en.wikipedia.org/wiki/Evolution_of_cetaceans

Artificial vs. Natural selection
http://learn.genetics.utah.edu/content/selection/artificial/

Americapox: The missing plague
https://www.youtube.com/watch?v=JEYh5WACqEk

Selective breeding
https://en.wikipedia.org/wiki/Selective_breeding

Kuva 1
http://www.icr.org/article/making-whale/

Kuva 2
http://wallace.genetics.uga.edu/groups/evol3000/wiki/ce8b9/Selective_Breeding_or_Artificial_Selection.html

1 kommentti:

  1. Kiitoksia siitä, että annoit vähän perspektiivä tähän jalostusproblematiikkaan. Pitkiä teitä on menty ja paljon on tehty. Tämä unohtuu nopeasti kun tekee töitä eläingenetiikan kanssa.

    Juuri tänään luin artikkelin, että gorillat hyräilee kun syövät jotain hyvää...minua on aina syytetty, että pidän ääntä joskus kun syön ja tämä gorillaan viittaava asia ilahdutti kun luin lehdestä tästä....

    Aika moni tuntee tavattoman suurta tyydytystä kun pääsee metsään kerämään marjoja tai sieniä. Niillä on varmasti keräilijöiden geenit vahvasti vielä voimassa.

    Näin piileksivät monet hyvinkin vanhat ominaisuudet, edelleenkin, geeneissämme.

    VastaaPoista