Perinnemaisema, lampaat ja villalanka

Perinnemaisemiin liittyy usein laidunnus ja tämän kurssin/moduulin aikana on käsitelty paljon lampaita. Halusin tutustua lampaiden hoitoon laidunkaudella ja erityisesti keritsemiseen, villan käsittelyyn aina perinteisiin käsitöihin asti. Mainittakoon tässä vielä, että olen ahkera villalangan kuluttaja ja talven aikana valmistuu monet lapaset ja villasukat sukulaisille.

Historiaa lyhyesti

Alkujaan lammas on kesytetty lihan ja maidon vuoksi. Nykyään niitä kasvatetaan pääasiassa villan ja lihan takia, mutta myös maitokarjaa on edelleen. Lisäksi lampaita käytetään maisemalaiduntamisessa. Villa on ajan kuluessa muuttunut karkeasta pehmeämmäksi. Nykyisen lampaan villa kasvaa jatkuvasti ja se johtuu mutaatiosta, joka on tapahtunut n. 2000 vuotta sitten. Niihin aikoihin yleistyivät myös keritsimet ja villakammat katosivat.

Kerintä tehtiin ennen kolme tai neljä kertaa vuodessa ja ennen kerintäpäivää lampaat pestiin joessa, järvessä tai kaivolla, talvella tuvassa tai navetassa. Villa käytettiin joko omiin tarpeisiin tai myytiin. Kehruuta varten villat käsiteltiin sormin nyppimällä ja kuohkeutettiin villakasaa iskemällä sitä kepakoilla.

Villaa kehrättiin langaksi, josta tehtiin tekstiilejä. Jo rautakaudella kehruu tehtiin värttinällä, joka oli 30-40cm:n mittainen puupuikko. Ensimmäiset rukit tulivat 1500-luvulla Suomeen. Värttinään verrattuna rukilla kehrääminen oli helpompaa. Kehrääminen oli naisten puhdetyötä, johon oli aikaa vain aamuisin ja iltaisin. Kehrätty lanka kieputettiin vyyhdiksi.

Värjääminen tuli vähitellen 1500-luvun lopulla tutuksi ja aluksi värit olivat sävyiltään hillittyjä ja pehmeitä. Ennen värjäämistä villa, lanka tai kangas, oli pestävä ja huuhdeltava hyvin. Sen jälkeen värjääminen alkoi purettamisella eli lankojen keittämisellä syövyttäviä aineita sisältävässä liuoksessa. Tarkoituksena saada väri kiinnittymään paremmin. Puretusaineita olivat mm. aluna, viinikivi ja kuparivihtrilli. Luonnonkasveista muutamilla oli väriä sitova vaikutus, kuten suolaheinällä. Väri saatiin kasveista keittämällä. Esimerkiksi ruskeaa saatiin mm. suopursusta tai lepänkuoresta, keltaista saatiin mm. vesiheinästä ja värisauramon kukista.

Päivittäinen hoito ja laidunnus

Lampaiden kanssa tulee muistaa, että se on laumaeläin. Yksinäinen lammas ei voi hyvin. Hoitoon kuuluu laidunkaudella päivittäin ruokinta, juomaveden vaihto sekä säännöllinen valvonta ja silmämääräinen terveydentilan tarkistus.


Laidunkausi kestää yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun tai niin kauan kuin ruokaa riittää ja sääolosuhteet sallivat. Kesällä lammas ei tarvitse hyvän laitumen lisäksi kuin vettä, kivennäiset ja suolakiven. Laidun kannattaa aidata esim. verkkoaidalla, sähkölangalla tai molemmilla. Laitumelle on suositeltavaa rakentaa myös lammassuoja.

Lampaiden paimennuksessa on koulutetusta koirasta apua. Koiran avulla lampaat saa helpommin koottua yhteen ja tuotua hoitajan luokse tarkistettavaksi.

Tästä koirasta ei taida olla lampaiden paimentamiseen.

Kerintä ja villan käsittely

Eläinsuojelulain mukaan on lammas kerittävä vähintään kerran vuodessa, mutta yleensä se tehdään kahdesti vuodessa. Ennen laidunkautta keväällä ja laidunkauden loputtua syksyllä on hyvä keriä lampaat. Muutaman lampaan katraissa kerinnän voi tehdä käsikeritsimillä, mutta useamman lampaan kerintään suositellaan keritsinkonetta. Kerinnän yhteydessä on hyvä tehdä myös muita hoitotoimenpiteitä, kuten sorkkien leikuu ja mahdolliset loishäädöt. Lampaat keritään yleensä istuma-asennossa ja villa yritetään saada kerittyä yhtenäisenä levynä. Kerinnässä tärkeintä on kuitenkin olla varovainen ja huolellinen. Mahdolliset haavat pitää hoitaa välittömästi.

Ennen kerintää lammas puhdistetaan irtoroskista. Villa keritään mahdollisimman läheltä nahkaa ja yhdellä vedolla, useammalla vedolla villasta tulee helposti silppua. Keritsemisen aikana nahkaa vedetään kireälle. Tavoitteena on saada yhtenäinen villalevy, jossa villa on vähintään 5cm pitkää. Villan laatuun vaikuttavat perintötekijät, ruokinta sekä ympäristöolosuhteet.

Keritsemisen jälkeen villat lajitellaan ja punnitaan. Villat lajitellaan huonoihin ja hyviin villoihin. Huonolaatuisiin villoihin kuuluvat likaiset ja lyhyet mahanalusvillat, jotka voidaan laittaa kompostiin. Eriväriset ja erirotuisten lampaiden villat lajitellaan myös omiin pakkauksiin. Villa myydään vähintään kerran vuodessa kehräämölle tai huopaliikkeeseen.

Nykyisin villa kehrätään pääasiassa sähköisillä kehruukoneilla ja toimitetaan kauppoihin lankakerinä. Monesti lankaan on lisätty tekokuituja, mutta myös lampaanvillasta valmistettuja vyyhtejä on saatavilla. Novita Oy:n langat Nalle ja 7-veljestä on Suomessa myydyimmät, koska lähes jokaisesta kaupasta löytyy näitä lankoja. Erikoisempia lankoja saa lankakaupoista, käsityöpuodeista sekä kehräämöistä.

Lampaanvillasta tehtyä lankaa ja käsinkudotut villasukat








Rukilla kehrääminen ja luonnonkasveilla värjääminen on monille harrastus ja aiheesta löytyy paljon tietoa. Käytetään pääasiassa vanhoja menetelmiä, mutta ripauksella nykyajan menetelmiä ja materiaaleja.

Värjääminen luonnonkasveilla

Monilla perinnemaisemiinkin kuuluneilla kasveilla voi värjätä lankaa ja kankaita. Värjäämisessä kannattaa käyttää ruostumatonta teräskattilaa. Puretusaineina käytetään mm. suolaheinää ja raparperia sekä apteekeista saatavia alunaa ja rauta- ja kuparivihtrilliä. Puretuksen voi suorittaa värjäyksen yhteydessä. Värjäyksessä voi käyttää kasvien lisäksi myös jäkälää, sammalta ja sieniä. Väri vaihtelee värjäyskasvien ja puretusaineiden mukaan. Samaa värisävyä voi olla vaikea saada seuraavalla värjäyskerralla, vaikka tekisi täysin saman ohjeen mukaan. Luonnonvärit ovat arvaamattomia.

Haluttua väriä voi saada jostain tietystä kasvista tai kasvinosasta. Tässä muutamia esimerkkejä kasveista ja niistä saatavista väreistä:
Vihreää ja keltaista: nokkonen, niittysuolaheinä, raparperi, sananjalka, mesiangervo, koiranputki, ahdekaunokki, porkkana, kielo, jauhosavikka, maitohorsma, voikukka, pietaryrtti, kanerva
Ruskea: leppä, haapa, vaahtera, syreeni
Punainen: Aho- ja paimenmatara, tuomi

Luonnonkasveilla värjättyjä lankoja












Lähteet

Aittomäki, R., Colliander, H., Kotiranta, H. 2010. Luonnosta väriä lankoihin. Helsinki: Tammi.
Vuorela, T. 1975. Suomalaisen kansankulttuuri. Porvoo: WSOY.
Eläintieto, Lammas tuotantoeläimenä http://www.elaintieto.fi/lammas-tuotantoelaimena/
Evira https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/esitteet/elaimet/lammas-elainsuojelulainsaadantoa-koottuna.pdf
Hakapelto, Lampaan hoto ja ruokinta http://www.hakapelto.fi/lampaan-hoito-ja-ruokinta
Lammaswiki , Lampaan hoidon alkeita
http://www.lammaswiki.fi/doku.php?id=lammaswiki:alkeita_aloittelevalle_lampurille
Wikipedia, Lammas https://fi.wikipedia.org/wiki/Lammas
Värjäysopas http://rantai.fi/rantaitupa-2/varjayspaivat/varjaysopas/