torstai 8. syyskuuta 2016

Ojakärsämöstä koreakärsämöksi

Olin kesän aikana moduuliin liittyen kaksi viikkoa töissä Kuralan Kylämäessä Turussa, jossa törmäsin minulle ennenestään tuntemattomaan, todella viehättävään koreakärsämöön. Ihastuin kasviin heti ja siksi valitsinkin sen ensimmäisen teeman kasvienjalostus tehtävään. Olen aina ajatellut, että meillä yleinen siankärsämö olisi se kärsämöiden "kanta-laji", mutta koristekasvilajit onkin ainakin pääsääntöisesti jalostettu sen hieman harvimmenin nähdystä ojakärsämöstä.

Ojakärsämö (Achillea ptarmica), on mykerökukkaisiin asterikasveihin kuuluva monivuotinen ruoho, joka kukkii tavallisesti heinäkuusta syyskuuhun. Sitä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta niityillä, ojissa, tienpientareilla, pelloilla, rannoilla ja joutomailla. Ojakärsämöä on käytetty sellaisenaan myös koristekasvina. Sitä tavattiin siirtää heinäpelloilta kukkapenkkiin tai viedä tuliaisina kyläilypaikkaan.

Ojakärsämö on levinnyt tai tuotu Suomeen joskus 1600-luvulla, mutta se oli silti pitkään harvinainen näky luonnossamme. Yleistymään se pääsi vasta 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa heinänviljelyn kehittymisen myötä. Kuten monia kärsämökasveja, myös ojakärsämöä on ilmeisesti käytetty jonkin verran rohtona hengitysteiden avaamiseen. Tätä "aivastuspulveria" on kutenkin eräiden lähteiden mukaan käytetty myös pilailutarkoitukseen.

Ojakärsämö.

Koreakärsämö (Achillea ptarmica f. multiplex) on siis ojakärsämöstä jalostettu sirokukkainen vanhan ajan koristekasvi. Sitä saattaa tavata myös luonnosta itsestään jalostuneena. Ryydintuoksuinen koreakärsämö kasvaa epäsäännöllisen pensasmaisesti ja sen hennot varret lakoavat herkästi. Kukinta tapahtuu ojakärsämön tavoin heinäkuusta syyskuuhun.

Koreakärsämöä on kutsuttu vanhastaan myös tuhatkaunoksi, sekä nappikukaksi. Kaikilla nimillä lienee kuvattaneen kasvin upeita, useista laitakukista koostuvia kerrannaisia pallomaisia mykerökukkia. Ennen vanhaan koreakärsämö oli erittäin suosittu perenna suomalaispuutarhoissa, mutta nykyisin sitä tapaa enää harvoin, vaikka kasvi onkin kaunis, helppohoitoinen, ja sopeutunut hyvin maamme olosuhteisiin. Parhaiten koreakärsämöä taitaa löytää hautausmaiden maatalojen ympäristöstä, jossa se saattaa kasvaa yhä viljelyjäänteenä.

Koreakärsämö. © Pinja Kyöstilä

Vanhojen perennojen säilyttäminen

Itselleni koko moduuli ja erityisesti lyhyt työjakso Kuralan Kylämäessä olivat todella opettavaista aikaa. Olen aina pitänyt enemmän eläimiin liittyvistä asioista, kuten jalostuksesta ja eri lajien ja rotujen ominaisuuksista, mutta tänä kesänä hurahdin aivan täysin vanhoihin perennoihin. Minulla onkin jo suuret suunnitelmat omasta perennapuutarhasta, sitten kun se oma koti isoine pihoineen jossakin vaiheessa löytyy. :)

Lähteet & lisätietoa: 
             http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/ojakarsamo
             http://puutarha.net/kasvikortisto/perennat/koreakarsamo_66.htm
             http://kukkatarha.fi/monivuotiset-kasvit/koreakarsamo/

1 kommentti:

  1. Kiitoksia kivasta kirjoituksesta kosken kärsämöjien lajikkeita. Minullakin oli erikoinen kokemus juuri ojakärsämön kanssa tänä kesänä. Ystävä kävi Lapinjärvellä kotimaatilallani ensimmäistä kertaa. Hän näki ojakärsämö tienvarrella ja kysyi heti jos hän voisi kaivaa sitä juurineen ja ottaa mukaan. Se oli ihan tavallinen, yksinkertainen ojankärsämö kukka. Ystäväni totesi sitten vaan ettei näitä ole niin paljon Virossa.

    Virossa kasvaa seuraavia kärsämöjä:
    Achillea millefolium – siankärsämö / harilik raudrohi (tavallinen)
    Achillea nobilis – jalokärsämö / lõhnav raudrohi (harvinainen tulokas)
    Achillea ptarmica – ojankärsämö / võsa-raudrohi (paikottain)
    Achillea salicifolia – ida-raudrohi (paikottain)

    VastaaPoista