Unelmana omavarainen talous

Olen usein todennut ja sanonut ääneen, että olen syntynyt väärällä vuosisadalla. Minua kiehtoo historia todella paljon. Etenkin se kuinka ihmiset ovat osanneet arvostaa ja kunnioittaa luontoa. Olen jopa hieman katkera kristinuskolle siitä, että niin moni asia on kadonnut sen myötä. Esimerkiksi juuri ne Annikan mainitsemat luonnonuskonnot. Mielestäni kristinusko nostaa ihmisen jalustalle ja samalla kaiken muun yläpuolelle. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että ilman toimivaa ekosysteemiä ei ole elämää ja juuri tuo kallisarvoinen luonto ja sen monimuotoisuus on ekosysteemin perusta.

Historian tapahtumiin perehtyessä, ei voi muuta kuin harmistua siitä, että ne liikkumaan herkät kansat, ovat olleet juuri ne kansat, jotka eivät ole välittäneet luonnon monimuotoisuudesta saati kunnioittaneet sitä. Nämä kansat ovat vaikuttaneet idässä ja lännessä ihmisten asenteisiin luonnon osalta. Surullisena esimerkkinä voidaan sanoa bengalintiikeri, jonka kauppakomppania hävitti melkein kokonaan Intiasta. Amerikan alkuperäiskansa, intiaanit ovat kokeneet järkyttävän kohtalon. "Haudatkaa sydämeni wounded kneehen" on historiallinen teos Amerikan valloituksesta, suosittelen sitä, jos aihe kiinnostaa. Nessuja tosin kannattaa varata viereen lukiessa. Biisonit saivat tuta uuden ihmisrodun julmuuden. Amerikan arot muuttuvat hiekaksi ja tomuksi, kun tämä megafauna ei niitä enää laidunna. Tässä vain muutama asia, joita en suostu koskaan ymmärtämään tai antamaan anteeksi ihmiskunnalle. Mitä enemmän teen tutkimuksia historian havinassa, sitä enemmän haluan muuttaa omaa käytöstäni ja tapojani takaisin menneeseen päin. Tämän päivän vauhti ahdistaa.

Kirjan kansikuva

”Oma herne ja valitut pavut” kirja on laittanut minut ajattelemaan monia asioita. Tässä kirjassa on juuri sellaisia neuvoja ja menetelmiä, joita olisin toivonut äitini tai isoäitini minulle opettavan. Tein itselleni lupauksen, että jos itse saan nämä asiat haltuun kunnolla, haluan jakaa niitä muille. Myös luonnonlääkeyrtit ja niiden käyttö kiehtovat minua todella paljon. Tilasin juuri "käytännön lääkekasvit" nimisen teoksen ja nyt odottelen sen saapumista.

Kun haaveena on mahdollisimman omavarainen talous. On tärkeää ymmärtää hieman enemmän kasvien viljelystä. Oma herne ja valitut pavut teos on oikein omiaan ruokkimaan tällaista ymmärrystä. Kirjoittaja käsittelee asiat todella maanläheisesti ja niin ne on helppo sisäistää. Omien siementen keräys käsitellään kirjassa hyvin ja se onkin asia mistä aion aloittaa matkani kohti omavaraista taloutta.

Olen myös miettinyt, millaiseksi ruokavalio kannattaisi muuttaa, jotta omavarainen talous olisi helpointa ylläpitää. Tämän hetkisessä asuin muodossa, se on tietysti täysin mahdotonta. Rivitalo ei ole oikea miljöö tällaisten haaveiden toteuttamiseen. Tarkoitus on etsiä se oma paikka, kun opinnot on suoritettu ja taloudellinen tilanne antaa myöden. Ai niin ja pitäähän tuo mieskin vielä taivutella mukaan. Lieneekö sattuma, että hänen nimestään löytyy Kalevalasta tutu Sampo ja vanha metsänjumala Tapio. J :)

Takaisin ruokavalioon. Suomessa on kautta aikojen syöty juureksia, koska ne menestyvät näin karuissa kasvuoloissa. Juurekset tulevat olemaan siis osa kasvimaalta löytyviä kasveja. Juuresten säilöminen on myös mahdollista oikeissa oloissa, eli kunnollinen maakellari on ehdoton. Juuresten lisäksi aion myös kasvattaa muita kasviksia. Tässä varmasti kokemus osoittaa parhaiten, mitkä kasvit pitää kasvattaa kasvihuoneessa ja mitkä ehtii tehdä satoa avomaalla. Ja miten ne kasvit säilötään jotka ei kellarissa pärjää. Tänä vuonna siemeniä aloin laittamaan multaan helmikuun lopulla, esikasvatusta vaativien kasvien osalta ja tällä hetkellä rivarin takapihalla kasvaa tomaattia, kurkkua, avomaankurkkua, kesäkesäkurpitsaa, naurista, sipulia, yrttejä, mansikkaa, härkäpapua, hernettä….

Parsa- ja kukkakaali kasvamassa lavakauluksessa

Lihan syönti on alkanut synnyttämään voimakkaita empatian tunteita ja eettisiä ajatuksia. Noin kolme vuotta sitten siirryin luomu-tuotteisiin lihan osalta, sen jälkeen olen satunnaisesti syönyt tehotuotettua lihaa kun en ole kehdannut kieltäytyä. Minulla on myös metsästysoikeus ja oma haulikko, jota olen käyttänyt jänisjahdissa, sekä riistalintuja metsästäessä. Viimeisimmän rusakon ampumisen jälkeen, jouduin kuitenkin painimaan omien tuntemuksieni kanssa ja totesin, että on parempi pysyä pelkissä linnuissa, niin kauan kun omatunto sen kestää. Viime kaudella en päässyt linnustamaan kertaakaan. Koulu ja työ sotkevat vapaa-aikaa :D.

Kanoja olen ajatellut hankkia sitten kun niille on sopiva paikka. Munien syönti ei tunnu minusta niin pahalta, kun kehittyneen eläimen. Terveydenkin kannalta on hyvä pitää ravinto mahdollisimman monipuolisena. Lihan ja maitotuotteiden osuus ruokavaliosta olisi kuitenkin minimaalinen ja liha olisi sellaista jolla on mahdollisimman pieni hiilijalanjälki. Maatalous ja erityisesti lihakarjan kasvatus aiheuttaa 50% maailman kasvihuonepäästöistä, mutta sehän oli asia jota kukaan ei sano ääneen. On helpompaa syyllistää teollisuutta ja yksityisautoilua.

Kalastus on kuulunut harrastuksiini monen vuoden ajan. Omalla veneellä pääsee helposti äimäjärvelle, josta nousee haukea, kuhaa, ahventa, madetta, lahnaa... Verkkoja olen käyttänyt muutamana vuonna ja olen todella kiitollinen eräälle tuttavalle, joka opetti minulle verkkokalastusta kesällä ja talvella. Itse en vielä ole päässyt uittamaan verkkoa jään alla paikoilleen, mutta sivusta olen katsonut ja uskon siinä onnistuvani.

Kuha, made, hauki ja ahvenet on saatu verkoilla

Suomalainen metsä on täynnä ruokaa ja vieläpä todella ravinnerikasta sellaista. Talvi tekee suomalaisista marjoista terveellisempiä, kuin leudommissa oloissa kasvavat marjat. Suomen metsissä varvut joutuvat selviämään roudasta ja toisinaan lähes lumettomista talvista. Olen kuullut, että juuri tästä syystä metsän antimet ovat sitä niin kutsuttua ”superfoodia”. Marjastamalla voi siis laajentaa ruokaympyräänsä. Sienet on tietysti toinen tärkeä keräilykohde. Omia suosikkeja ovat korvasieni ja kantarelli, sekä tatit. Metsästä löytyvistä yrteistä ja lääkekasveista en tiedä juuri mitään. Se on alue joka täytyy ottaa haltuun.

Mustikkametsällä on mukavampaa yhdessä.

Tiedän etten välttämättä koskaan pääse tavoitteeseeni, mutta kuinka tyhjää elämä olisi ilman suuria unelmia ja mahtavia pilvilinnoja.