Yksi ilta, 4 nisäkästä, monta lintua

On aurinkoinen lauantai-ilta kesäkuun alussa. Tarkistan, että kamerassa on riittävästi akkua jäljellä. Eväsleivät, viinirypäleet ja vesipullo reppuun mukaan ja matkaan.

Mufloni kävelee lähemmäs saapuessamme.

 Pääsemme aitauksen sisäpuolelle ja kävelemme ruokintapaikalle. Muflonit ovatkin paikalla ja saavat melassia. Niillä on karvanvaihto kesken, minkä takia ne eivät ole yhtä upeita kuin ne olisivat kuukauden päästä. Juttelemme hetken omistajan kanssa ja sovimme, miten toimimme pois lähtiessämme. Kiipeämme torniin ja omistaja lähtee kotiin.

Muflonit jatkavat syömistään, pikkulinnut laulavat, ajantaju katoaa. Metsästä kuuluu ryminää ja muflonit juoksevat toiseen suuntaan. Villisikalauma rymisee paikalle ja syö loput melassit. Kolme emakkoa, 12 porsasta ja karju jakautuvat melassikasoille. Pientä kinastelua aiheuttaa porsaiden siirtyminen kasalta toiselle.

 

Villisiat syömässä melassia.

Taivaalta kuuluu tuttua törähtelyä ja kurkipari laskeutuu lammen rannalle. Toiselle puolelle lampea saapuu myös kuusipeura. Kysyn, miksi se on aitauksessa. Kuulemma Kytäjällä ollessa on vain oltava. Olemme lähellä Kytäjän kartanoa, johon kuusipeuraa istutettiin 1800-luvulla, ja josta ne sitten levisivät ympäröivään luontoon. Vastaus onkin ihan ymmärrettävä ihmiset tuntien ja tilaakin riittää.

 

Kuusipeura.

Villisiat lähtevät samalla ryminällä, jolla tulivatkin ja muflonit saapuvat katsomaan jäikö niille syötävää. Omistaja oli pyytänyt katsomaan tarkkaan näkyisikö vasaa. Yksi vasa oli kuollut jo aikaisemmin ja tämän illan jälkeen totesimme, että toinenkin on varmaankin kuollut. Sitä ei yksinkertaisesti ole näkynyt pariin viikkoon. Toivottavasti ensi vuonna on parempi onni säiden kanssa. Poikaset olivat syntyneet kylmään ja sateiseen aikaan.

Muflonit ajavat supikoiran pois.

Ja taas muflonit lähtevät ja villisiat tulevat takaisin. Männyn juurelle oli hiipinyt supikoira, jonka

muflonit ajoivat pois ja supi katosikin metsään. Meidän eväät ja vesi olivat loppuneet, aurinko laski. Oli poislähdön aika, mutta porsaat leikkivät tornin alapuolella. Miten pääsemme pois ilman villisian hyökkäystä? Emakothan suojelevat porsaitaan tarpeen tullen.

Kyllähän portaita laskeutuessa jännitti etenkin emakoiden lähestyessä. Niiden kanssa maassa seistessä huomasin ensimmäistä kertaa, että kärsä on todella pitkä. Seisoimme siis maassa porsaiden ympäröimänä ja emakoiden sekä karjujen lähestyessä uhkaavan näköisinä. Kädestä ruokitut täysikasvuiset eivät onneksi tehneet mitään, ne itse asiassa kävelivät perässä portille asti. Kädestä ruokkiessa ne ovat tottuneet ihmiseen, eivätkä sen takia käyneet päälle.

 

Kurkipari.

Veimme avaimet takaisin omistajalle ja kerroimme, ettemme olleet nähneet vasaa. Siinä rupatellessa unohdin kysyä, miksi hänellä on mufloneita ja villisikoja. Lähdimme lämmittämään saunaa ja katsomaan kuvia.

Sini Hakonen 4.8.2016