Hukkakauraa etsimässä

Hukkakaura on työläs rikkakasvi, jota esiintyy laajalti Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se leviää erittäin helposti viljakuljetusten ja runsaan siementuotannon ansiosta. Hukkakaura valtaa viljelykasvien elintilaa, sekä taistelee niiden kanssa vedestä, ravinteista ja valosta. Se tiputtaa siemenensä ennen sadonkorjuuta, joten hukkakauran rehuarvo on mitätön. Nykyisen peltokauran uskotaan syntyneen mutaatiosta hukkakauran kanssa.

Suomessa, kuten useissa muissakin maissa hukkakauran torjunnasta on säädetty lailla. Hukkakauran löytävä viljelijä on ilmoitusvelvollinen ja hukkakaura tulee torjua. Viljelijän tulee tarkkailla peltolohkojaan hukkakauran varalta. Torjuntaan löytyy kemiallisia torjunta-aineita, mutta ne eivät välttämättä toimi. Paras tapa torjua hukkakaura ja tarkkailla kasvustoa onkin jalkautua peltolohkoille, etenkin niille joilla tätä rikkakasvia on tavattu ennenkin. Mukaan tulee ottaa ehjiä säkkejä, mielellään pahvisia. Hukkakaura tulee nostaa maasta juurineen (Kuva 1.) ja laittaa säkkiin niin, ettei siemeniä varisisi maahan (Kuva 2.). Hukkakauran siemenet saattavat pysyä itämiskykyisinä jopa kymmenen vuotta. Rikkakasvia voi löytyä yksittäisinä kahden kasvin ilmentyminä pellolta, mutta usein siellä missä on hukkakaura, on sen ympärillä rykelmä lisää hukkakauraa. Ja juuri kun olit varma, että sait kaikki poimittua, pistää silmään lisää muun viljelmän ylle kaartuvia rikkakasveja.

Kuva 1. Hukkakauran torjunta on tehokkainta kun sen kerää juurineen. 

Kuva 2. Ehjässä pahvisäkissä hukkakaurat on helppo polttaa.

Hukkakaura on varsin helppo tunnistaa, kun pellolle menee oikeaan aikaan. Yleensä heinäkuun puolivälin jälkeen ja heinäkuun loppupuolella hukkakaura erottuu parhaiten. Se kasvaa muuta kasvustoa pidemmäksi ja kaartuu (Kuva 3.). Se on myös harvempi röyhyinen (Kuva 4.) ja usein vaaleampi vartinen kuin peltokaura (Kuva 5.). Kun kaikki hukkakaurat pelloilta on kerätty, tulee ne polttaa rikkakasvin huolellisen hävittämisen takaamiseksi.

Kuva 3. Hukkakauraa voi olla hankala tunnistaa kaurapellosta.  

Kuva 4. Hukkakauran röyhy on selkeästi harvempi kuin peltokauran. 

Kuva 5. Aamu- ja ilta-auringossa vaaleat kaartuvat varret erottuvat usein hyvin muusta kasvustosta.

Hukkakauran torjunta vie paljon aikaa, sillä peltolohkojen ympäri käveleminen jo itsessään kestää kauan, saati jos torjuttavaa rikkakasvia löytyy. Hukkakauran torjuntaan kannattaa lähteä sopivalla ilmalla. Jos kasvusto on kovin märkä, on kulkeminen raskasta ja sitä kastuu sukkia myöten läpimäräksi hyvin äkkiä. Liian kova hellekään ei ole paras mahdollinen ajankohta, sillä jano tulee nopeasti. Pellolla tarkkailuun on hyvä pukeutua pitkillä housuilla ja kumisaappailla. Hattu suojaa päätä liialta auringolta ja ihmisestä ja säästä riippuen pitkät hihat ja hanskat ovat hyvä valinta. Toiset ovat herkempiä kasvuston kosketukselle ja erilaisille hyönteisille, jotka pelloilla tekevät arvokasta työtään pölyttäen ja kirvoja ja punkkeja syöden. Aurinkorasva, hyönteiskarkote Off, vesipullo ja pienet eväät ovat ainakin allekirjoittaneelle ehdottomat tuotteet, mitkä pitää olla mukana. Peltolohkoilla kävellessä oppii tuntemaan pellon muotoja, maalajien käyttäytymistä ja muun muassa metsien vaikutusta viljelyyn. Sopivalla ilmalla on mukava tarkkailla luontoa, erilaisia kasveja ja peltojen omia pikkutyöläisiä, kuten leppäkerttuja (Kuva 6.). Hukkakauran torjunta on erittäin tärkeä työ, sillä lisääntyvä hukkakaurakasvusto aiheuttaa sadon menetyksiä.

Kuva 6. Leppäkertut syövät kirvoja ja punkkeja kaurakasvustosta.