Sienten monimuotoisuutta ihastelemassa

Sienihulluus... kai se minuunkin on nyt tänä syksynä iskenyt. Olen aiemmin suhtautunut sienestämiseen vähän pelonsekaisella kunnioituksella. Mielessä on lähinnä pyörinyt, että mitä jos sitä tuleekin poimittua koriinsa myrkkysieniä. Kantarelli onkin ollut ainoa sieni, joka on ennen tätä syksyä koriini päätynyt. Metsät ovat täynnä toinen toistaan herkullisempia sieniä, joten onhan se vähän hölmöä ostaa kaupasta kalliita, parhaimmat päivänsä nähneitä herkkusieniä. Miten sitä sitten oikein pääsisi sienestyksen alkuun? Minä ilmoittauduin mukaan Marttojen sieniretkelle.

Sienten lajikirjo on valtava. Maailmassa on arveltu olevan eri sienilajeja miljoonasta viiteen miljoonaan. Kuvattuja lajeja on yli 100 000. Kaikista sienistä vain noin 35 % on kantasieniä, joihin kuuluvat myös ruokasienet. Suomen luonnostakin löytyy satoja syötäväksi kelpaavia sieniä. Lajikirjon määrä saattaa kuulostaa alkuun hurjalta, miten sitä oppii tuollaisesta määrästä mitään oppimaan? Aluksi kannattaakin keskittyä muutamiin helposti tunnistettaviin ruokasieniin, jotka eroavat ulkonäöltään selvästi vaarallisista myrkkysienistä. Osaamistaan kannattaa lisätä vaikka opettelemalla kaksi uutta lajia per sienestyskausi. Ja yksi neuvo on pidettävä mielessä: Älä poimi mitään, mitä et itse tunnista. Suomessakin kasvaa joitakin tappavan myrkyllisiä sieniä, lievästi myrkyllisiä on sitten enemmän. Punakärpässieni on tuttu varmasti monelle ja se osataankin jättää poimimatta. Sukuun kuuluu useita muitakin myrkkysieniä, joista valko- ja kavalakärpässieni ovat vaarallisimmat. Näiden lisäksi tappavan myrkyllisiä ovat myrkkynääpikkä, suippumyrkkyseitikki sekä raaka korvasieni.



Jos on sienten lajikirjo valtava, niin on myös niiden käyttötavatkin. Sieniä voi käyttää ravinnoksi monella eri tavalla, tuoreena, paistettuna, keitettynä, säilöä pakastamalla kuivaamalla tai suolaamalla. 

Sieniä käytetään nykyään monien elintarviketeollisuudessa käytettävien aineiden valmistukseen. Sitruunahappoa saadaan Aspergillus niger- nuijahomeesta. Kaikkien tuntema hiiva on pisimpään käytössä ollut hyötysieni.  

Sieniä on käytetty lääkkeenä jo tuhansia vuosia. Ehkä tunnetuin esimerkki lääkekäytöstä on penisiliini. 

Sienissä on monia eri väriaineita, joita voidaan hyödyntää. Mustesientä on käytetty musteena ja punaorakasta kasvomaalina. 1970-luvulla yleistyi sienten käyttö tekstiilien värjäyksessä. Joissain sienissä on taas itseloistavia värejä, jotka näkyvät ultraviolettivalossa kellanvihreänä. 

Sienten entsyymejä tuotetaan nykyään myös pesuaineteollisuuden tarpeisiin. Samat entsyymit, joilla sienet hajottavat kasvualustansa orgaanisia aineita, soveltuvat myös tahranpoistoon. 

Sienestä on siis moneksi, mutta olisiko siitä viljelykasviksi? Useimpien sienien viljely ei onnistu. Monet sienet elävät symbioosissa jonkun tietyn puulajin kanssa, tai sitten muut vaatimukset elinympäristön suhteen on hankala toteuttaa viljelyssä. Luonnostamme löytyy kuitenkin kymmeniä mahdollisia viljeltäviä lajeja. Ne ovat kaikki lahottajasieniä. Nämä sienet tarvitsevat kasvualustakseen kuollutta puuta, joten kasvatus onnistuisi metsässä esimerkiksi harvennusalojen kannoissa ja ylijäämäpuussa. Muhiiko sienten viljelyssä ison bisneksen siemen, sitä en tiedä, mutta maa- ja metsätalouden sivuelinkeinoksi siitä voisi olla.  

Itselleni sienestys on mukava harrastus. Verkkainen kävely ja luonnon tarkkailu rentouttavat niin kehoa kuin mieltä ja kotiin viemisinä hyvän olon ja mielen lisäksi on lähiruokaa parhaimmillaan.

Sienisaalis