Paluumatkalla luontoon

Nähdäkseen lähelle on usein käytävä riittävän kaukana. Alussa koko maailma oli pelkkää luontoa.  Luonnon keskeltä ryhdyttiin pikkuhiljaa kehittämään taloudellista voittoa ja hyvinvointia tahkoavia yhteiskuntia. Syntyi aikaisempaa tehokkaampaa maataloustuotantoa, teollisuutta, kaupunkeja, erilaisia tarpeita, maaltapakoa ja kaipuuta entiseen. 

Uudet asiat koukuttavat poikkeuksetta, mutta tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että uutuuksiakin enemmän ihmisiä kiehtovat luonnonläheiset ja vanhat perinteet, jotka löydetään uudelleen.

Katseet kääntyneet luontoon

Yhä useamman autioituneen maatilan metsittyneet niityt kunnostetaan entistä ehommiksi uusien sukupolvien havahduttua perinteiden merkitykseen. Se, mikä ennen oli koti ja elinkeino, voi nyt olla luonnonläheinen paikka virkistäytymiseen ja itselle tärkeän luontoharrastuksen vaalimiseen. Samalla tieto menneestä saavuttaa nykyisyyden.

Luonnon monimuotoisuutta varjellaan ja vahvistetaan. Kun oivallus säilyttämisen arvosta on kerran lyönyt läpi, ei se ihan äkkiä katoa. Trendejä tulee ja menee, mutta oletko koskaan kuullut ihmisestä, joka luonnon kerran löydettyään olisi intohimostaan luopunut?

Maatiaiskasvit ja –eläimet ovat esillä. Toiminta ei selvästikään ole pelkästään puhepuolella, sillä konkreettista edistystä tapahtuu. Esimerkiksi rotuna suomalainen maatiaiskana on valtakunnallisen suojeluohjelman ja etenkin ohjelman toteuttamiseen sitoutuneiden yksityishenkilöiden ansioista välttynyt kuolemasta sukupuuttoon.

Lähellä tuotettu ruoka ja itse tekeminen saavat ihmiset innostumaan. Ajan henki kannustaa kokeilemaan. Aloitteleville puutarhureille maatiaiskasvit tarjoavat onnistumisen hetkiä jo heti alkuun. Ei ole sattuma, että juuri maatiaislajeilla on pitkät perinteet nimenomaan Suomen ilmastossa.

Innostu, pohdi ja hanki tietoa

Perinnemaisemien rikastuttamiseen voi jokainen osallistua helposti itselleen sopivalla tavalla. Savupirttiin ei välttämättä tarvitse muuttaa, vaikka pitää huolta niittymaisemasta. Kevyempikin mukanaolon aste riittää, kunhan toimii vastuullisesti ja kestävästi luontoa kunnioittaen.

Innostuksen keskellä tarvitaan myös tietoa. Maatiaiskasvien ja -eläinten tuntijoille on kysyntää ja moni kaipaa ammattimaista näkemystä tueksi perinnemaisemien säilyttämisessä. Kiinnostus luo markkinoita osaamiselle. Perinteet eivät tarkoita vain paluuta, vaan niitä ymmärtämällä päästään aina eteenpäin kuitenkin vanhaa säilyttäen.

Etenkin näin Vihervuonna 2016 on oikea hetki pohtia mistä tulemme ja mihin olemme luonnon ja ympäristön suhteen menossa. Uskon, että mitä muovisemmaksi ja teknisemmäksi ympäröivä yhteiskunta tahollaan kehittyy sitä enemmän ihminen kaipaa alkuperäisyyttä ja pelkistettyjä perusasioita. Tässä trendissä on ilo olla mukana. 

Nämäkin kellot loistavat ensi kesänä vieläkin kauniimpina, kun niityn hoidossa on edistytty.