Geneettinen monimuotoisuus: Linnés Råshult kulttuurireservaatti

European Federation of City Farms (EFCF) järjestämällä kongressimatkalla Etelä-Ruotsiin vietettiin aurinkoinen iltapäivä Råshultin kultturireservattiin tutustuen.

Råshult

Råshult on Carl von Linnéen syntymäkoti Etelä-Ruotsissa. Råshult on 42 hehtaaria suuri maalaismiljöö, jossa tunnelma on kuin askel menneisyyteen. Niityillä kiemurtelevat polut ja aidat kulkevat samoilla linjoilla kuin 1700-luvulla. Pelto- ja puutarhatyöt tehdään edelleen vanhoja työtapoja kunnioittaen ja viljelyksessä on vanhoja ruis- kaura ja pellavalajikkeita.

Päärakennus ja pihapiiriä.

Råshultin pihapiiri on jaettu eri käyttötarkoituksessa oleviin puutarhoihin, jotka ovat alueperin Carlin isän Nilsin suunnittelemia. Nils oli hyvin kiinnostunut kasvitieteistä, lääkekasvien käytöstä ja kukkien kauneudesta. Eri puutarhat onkin suunniteltu näiden intohimojen mukaisesti; Lustgården, Kålgården, Humlegården, örtagårde ja Carls trägård. Puutarhojen kasvit on valittu huolella ja ne edustavat pääosin paikallista alkuperää olevia lajikkeita. Yrttipuutarhassa viljellään paljon lääkekasveja, joita aikanaan käytettiin alueen asukkaiden vaivojen parantamiseen.

Råshultissa on viljelyksessä paikallista alkuperää olevat humalat.

Pylväissä kasvavat humalat ovat 3-4 metriä korkeita.

Päärakennuksen vieressä on Nilsin vaimolleen rakkauden lahjana rakennuttama Lustgården.

Puutarhassa pidettiin aikanaan puutarhajuhlia ympäristöstä nauttien.

Råshult on ollut kulttuurireservaatti vuodesta 2002 alkaen. Paikkaa ylläpitävän Stiftelsen Linnés Råshult tarkoituksena on säilyttää ja ylläpitää paikkaa, jossa voidaan näyttää miten ihmiset ovat hyödyntäneet luonnonantimia ja olosuhteita toimeentulossaan 1700-luvulta lähtien. Alueella vaalitaan myös luonnon monimuotoisuutta ja ylläpidetään vanhoja vilja- ja puutarhakasvilajikkeita.

Carl von Linné (Carolus Linnaeus): Systema Naturae (ensimmäinen painos 1735)

Linné järjesti luomakunnan lajit, eläin- ja kasvikunnan, sisäkkäisiin lokeroihin: luokkiin, lahkoihin ja sukuihin. Joka luokassa oli yksi tai useampia lahkoja, joka lahkossa yksi tai useampia sukuja ja joka suvussa yksi tai useampia lajeja. Löytyipä uusia lajeja miten paljon hyvänsä, ne voitiin ja voidaan edelleen, sijoittaa kukin omaan lokeroonsa.

Järjestelmässä annettiin jokaiselle lajille kaksiosainen mutta yksiselitteinen nimi, jonka alkuosa viittasi sukuun, loppuosa lajiin. Nimet olivat latinankielisiä, koska latina oli tuohon aikaan oppineiden yleinen kieli. Esimerkki nimeämisestä; koiran suku on Canis, ja sen lajeina muun muassa koira (Canis familiaris), susi (Canis lupus) ja kettu (Canis vulpes).

Sukuja ja lajeja on myöhemmin yhdistelty ja pilkottu monin tavoin, mutta periaate on yhä voimassa. Kasvitieteilijät pitävät nimistön lähtökohtana Linnén teosta Species Plantarum (1753), jossa kaksiosainen nimistö esiintyi ensimmäisen kerran, eläintieteilijät puolestaan Systema Naturaen kymmenettä painosta (1758).